Oletko oman elämäsi supermuistaja?
Muistatko, mitä tapahtui 12.5.2014? Entä 6.2.2009? Ja 17.9.2016? Jos sinun on helppo tuosta vain palauttaa mieleesi tapahtumia näiltä ja liki miltä tahansa muultakin päivämäärältä, sinulla saattaa olla erittäin poikkeuksellinen elämäkertamuisti. Jos epäilet, että näin saattaa olla, täytä seulontakartoitus ja voit ehkä olla suureksi avuksi muistitutkimukselle ja tieteelle.
Elämäkertamuistin eli autobiografisen muistin toiminnassa on huomattavia eroja ihmisten välillä. Toiset muistavat elämänsä paremmin kuin toiset. Tavanomaisen vaihtelun ohella joillakin ihmisillä on harvinainen kyky muistaa oman elämänsä yksityiskohtia äärimmäisen hyvin ja pitkäkestoisesti. He voivat palauttaa mieleen ja kertoa muistoja jokaiselta päivältä jopa vuosikymmenten takaa. Tällaista harvinaista kykyä on kutsuttu nimellä highly superior autobiographical memory (HSAM). Suomeksi termin voisi kääntää erittäin poikkeukselliseksi elämäkertamuistiksi.
Ensimmäisen erittäin poikkeuksellisen elämäkertamuistajan eli HSAM-tapauksen kuvasivat Parker, Cahill ja McGaugh Kalifornian yliopistosta Irvinestä vuonna 20061. Noin nelikymppinen nainen, AJ, pystyi palauttamaan mieleensä ja kuvailemaan hänelle tapahtuneita asioita miltä tahansa päivämäärältä vuodesta 1980 alkaen. AJ pystyi esimerkiksi kertomaan kaikkien pääsiäispäivien päivämäärät vuosilta 1980-2003 sekä kertomaan, mitä oli kunakin päivänä tehnyt. Mitä tahansa muutakin päivämäärää tarjottaessa, AJ pystyi kertomaan luotettavasti ja aina samalla tavalla päivän tapahtumista, sekä uutisissa olleista merkittävistä tapahtumista että henkilökohtaisesta elämästään. Monia kuvauksia pystyttiin myös varmentamaan mm. päiväkirjamerkintöjen tai AJ:n vanhempien avulla.
AJ kertoi muistamisensa olevan ”jatkuvaa, hallitsematonta ja automaattista”. Hän kuvaili ajattelevansa mennyttä liki jatkuvasti. Mielensisäinen kalenteri ja tiedon tallentaminen ja palauttaminen mieleen päivämäärien avulla olivat keskeisiä AJ:n muistamiselle. Kun hän kuuli päivämäärän, hän kertoi välittömästi näkevänsä sen mielessään ja palaavansa tuon päivän tapahtumiin.
AJ:n erotti aiemmista kuvatuista supermuistajista (kuten joistakin autistisista savanteista) se, ettei hänen kykynsä muistaa esimerkiksi pitkiä lukusarjoja ollut tavanomaista parempi. Hän ei muutenkaan ollut hyötynyt erityisestä muististaan esimerkiksi koulussa. Poikkeuksellinen muisti näytti liittyvän ainoastaan elämäkertamuistiin, hänen henkilökohtaisesti kokemiinsa ja häntä kiinnostaviin tapahtumiin. Aiempien supermuistajien ei oltu kuvattu muistaneen erityisen hyvin omaa elämäänsä2. Heidän erityisiä, tarkkarajaisia muistikykyjään on useimmiten pidetty erilaisten muistiin painamiseen liittyvien strategioiden ja harjoittelun seurauksena. AJ ei kertonut käyttävänsä erityisiä strategioita tai kikkoja, eikä hän ollut hyvä opettelemaan ulkoa esimerkiksi historiallisia päivämääriä tai runoja.
Neuropsykologisissa testeissä AJ:lla oli selkeitä vahvuuksia, mutta hänen suoriutumisensa oli useilla osa-alueille myös keskimääräistä heikompaa. Hänellä oli vaikeuksia etenkin tehtävissä, joissa täytyi itse muodostaa tapoja järjestää uutta tietoa. Hänen tapansa tallentaa ja palauttaa muistoja mieleensä näyttäytyivät hyvin konkreettisina ja strukturoituina.
Parker ja kumppanit nimesivät kyvyn hypertymeettiseksi syndromaaksi (myöhemmin HSAM:ksi) ja ehdottivat, että tällaista syndroomaa määrittele kaksi ominaisuutta: 1) henkilö kuluttaa poikkeuksellisen paljon aikaa henkilökohtaista menneisyyttään ajatellen, ja 2) henkilöllä on hyvin poikkeuksellinen kyky palauttaa mieleen spesifejä tapahtumia henkilökohtaisesta menneisyydestään.
AJ eli Jill Price astui myöhemmin julkisuuteen ja kirjoitti myös kirjan elämästään. Tämän seurauksena useat muut ihmiset ottivat yhteyttä Kalifornian yliopiston tutkijoihin. Heidän joukostaan seulomalla paljastuikin useita HSAM-ihmisiä. Tällä hetkellä heitä tunnetaan liki sata. Vuonna 2012 LePort ja kumppanit julkaisivat 11 HSAM-ihmistä kattavan jatkotutkimuksen3. Jill Pricen tapaan nämä muutkin HSAM-ihmiset nauttivat päivämäärien ajattelusta sekä tapahtumien päiväämisestä ja muistelemisesta mielessään. Kaikilla oli tarkka käsitys kalenterista ja sen säännönmukaisuuksista. He pystyivät kertomaan varmuudella viikonpäivän kaikille päivämäärille elämänsä ajalta, mutta eivät kuitenkaan erityisemmin tutki kalentereita tai opettele niitä ulkoa. Kyky palauttaa nopeasti ja ilmeisen automaattisesti mieleen, mikä viikonpäivä minäkin päivämääränä oli näyttää olevan uniikki ja määrittävä tekijä HSAM-ihmisille. Kyky ilmeisesti auttaa heitä laittamaan muistinsa tiukkaan aikajärjestykseen, mikä saattaa auttaa palauttamaan yksityiskohtia päivittäisestä elämästään.
Monet HSAM-ihmisistä raportoivat myös muistelevansa menneitä toistuvasti, esimerkiksi ennen nukkumaan menoa tai liikenneruuhkassa, mutta kyse ei näytä olevan kuitenkaan harjoittelusta niiden muistamiseksi. Jill Price koki jatkuvan muistojen palaamisen mieleen rasittavana ja häiritsevänä, mutta useimmat muut HSAM-ihmiset pitivät kykyään pääosin positiivisena. Suurin osa HSAM-ihmisistä raportoi lisäksi obsessiivisia taipumuksia, kuten hamstraamista, tarvetta järjestykselle fyysisessä ympäristössä, pöpökammoa tai keräilyä.
Tutkittaessa HSAM-ihmiset eivät keskimäärin olleet parempia useimmissa muistitehtävissä. Tehtävissä, joissa oli biografisia piirteitä, kuten kasvojen ja nimien yhdistämisessä ja tarinallisten kuvien muistamisessa he olivat kuitenkin verrokkeja parempia. Heidän poikkeuksellinen muistikykynsä näyttää olevan rajattu tiettyyn osa-alueeseen, henkilökohtaiseen, omaan elämään liitettävään muistamiseen.
LePortin ja kumppaneiden tutkimuksessa3 havaittiin lisäksi aivokuvantamisen keinoin eroja HSAM-ihmisten ja verrokkien välillä, erityisesti aivoalueilla, joita pidetään osana autobiografisen muistin aivoverkostoa, sekä alueilla, jotka on liitetty taitoihin, tapoihin sekä obsessiivisiin taipumuksiin. Toisessa aivokuvantamistutkimuksessa Ally ym. (2013)4 löysivät sokealla HSAM-ihmisellä huomattavan suureksi kasvaneen oikean amygdalan ja vahvoja yhteyksiä amygdalalta hippokampukseen sekä muihin aivorakenteisiin. Amygdala on keskeisessä roolissa elämäkerrallisten muistojen muodostumisessa ja mieleen palauttamisessa, erityisesti siinä, miten niihin kiinnittyy emotionaalista, sosiaalista ja itseen liittyvää merkitystä. Aivolöydösten perusteella HSAM-ihmisten erityisen kyvyn arvellaan liittyvän normaalin elämäkertamuistamiseen käytettävän ”aivokoneiston” tehokkaampaan hyödyntämiseen. On epäselvää, ovatko poikkeavat aivolöydökset HSAM-ominaisuuden syy vai seuraus.
Myös myöhemmissä laajemmissa kognitiivisissa tutkimuksissa5 on osoitettu, että HSAM-ihmisten erityinen muistikyky on selvästi rajattu omaan elämään liittyviin henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kun HSAM-ihmisiä esimerkiksi pyydetään odottamatta muistelemaan aiempia tutkimuskertoja, he muistavat erittäin hyvin niiden ajankohdat sekä sen, mitä he itse ovat kertoneet omista kokemuksistaan, mutta eivät sitä, missä järjestyksessä testejä on tehty, tai mitä tutkija on kertonut heille omasta elämästään. Tämä viittaa siihen, etteivät HSAM-ihmisetkään säilytä mielessään kaikkia elämäkerrallisia tapahtumia. Paremmat kognitiiviset kyvyt eivät siis näytä olevan HSAM-ilmiön taustalla. Erityistä näyttää sen sijaan olevan kokemusten suhde henkilökohtaiseen narratiiviin eli elämäntarinaan. HSAM-ihmiset saattavat hyödyntää muistelussaan rikkaampia, monipuolisempia narratiivisia rakenteita. Ominaisuuteen saattaa vaikuttaa myös aktiivinen mieleen palauttaminen ja elämäkerrallisten tapahtumien automaattinen, toistuva harjoittelu mielessä.
Koska HSAM-ihmisillä on ylivertaiset muistikyvyt, arveltiin, että he saattaisivat olla immuuneja muistivääristymille ja valemuistoille, joita useimmille ihmisille syntyy varsin helposti. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Valemuistokokeissa HSAM-ihmiset muistavat esimerkiksi yhtä todennäköisesti nähneensä uutismateriaalia, jota ei koskaan ollut olemassa, kun heille tarjotaan tällaisesta materiaalista harhaanjohtavia ehdotuksia tai kuvitelmia6. Muiltakin osin heille muodostuu yhtä paljon ja joissain asetelmissa jopa enemmän valemuistoja kuin verrokeille. Kaikkein parhaimmatkaan elämäkerralliset muistajat eivät siis ole immuuneja väärän tiedon aiheuttamille valemuistoille ja tapahtumamuistin vääristymille. Myös HSAM-ihmiset selvästi palauttavat muistot mieleensä rekonstruktiivisesti, joten hekin voivat sekoittaa lähteitä toisiinsa ja uskoa muistavansa heille muualta syötettyä tietoa. Tuoreen tutkimuksen mukaan heillä vaikuttaa kuitenkin olevan vahva taipumus luottaa ja uskoa muistiinsa8. Verrokkeihin verrattuna HSAM-ihmiset nimeävät herkemmin ärsykkeitä aiemmin nähdyiksi, sekä sellaisia joita he ovat todella nähneet että sellaisia, joita heille ei ole näytetty, pienenkin tuttuuden tunteen perusteella. Tämän ja muistiin liittyvien kyselyiden perusteella HSAM-ihmiset saattavat omista huikeista elämäkertamuistin kyvyistään johtuen yliarvioida muistin luotettavuutta ja uskoa muistin olevan virheettömämpää kuin se onkaan. Heidänkään (elämäkerta)muistinsa ei kuitenkaan ole täydellinen.
Mikä HSAM-ilmiötä pohjimmiltaan selittää? Patihis (2016)7 tutki kolmea mahdollista selitystä: 1. taipumusta fantasiaan ja uppoutumiseen, 2. korostunutta tunteellisen virittyneisyyden merkitystä, sekä 3. unen vaikutusta muistojen vahvistumiseen. Verrokkeihin verrattuna HSAM-ihmisillä havaittiin korkeampaa absorptiota eli hyvin intensiivistä uppoutumista tarkkaavuuden kohteisiin sekä alttiutta fantasioinnille ja kuvittelulle. Tällaiset alttiudet olivat myös yhteydessä parempaan muistisuoriutumiseen HSAM-ihmisten joukossa. Ensimmäinen selitys sai siis tukea.
Taipumukset uppoutumiseen ja fantasiaan ovat tyypillisesti yhteydessä muistivirheisiin, mutta tietyssä muistamisen tyypissä, elämäkertamuistissa, niistä voi ilmeisesti olla hyötyä. HSAM:issa kyse saattaa olla tietystä fantasia-alttiuden muodosta, jossa fantasiointi ja kuvittelu kohdistuu nimenomaan oikeisiin, oman elämän tapahtumiin, sekä edeltävästi, tapahtuman aikana että erityisesti sen jälkeen. Tällainen taipumus voi vahvistaa sekä muistojen tallentumista, vahvistumista että mieleen palauttamista. Yhdistettynä obsessiivisiin piirteisiin se voi myös selittää, miksi HSAM-ihmiset kuluttavat paljon aikaa menneiden muisteluun ja toistamiseen ja tätä kautta, mahdollisesti poikkeuksellisesti kehittyneiden aivoalueiden avustuksella, kykenevät tallentamaan ja vahvistamaan muistoja henkilökohtaisesti merkityksellisistä tapahtumista helpommin kuin ihmiset yleensä.
Lähteet
1 Parker, E. S., Cahill, L., & McGaugh, J. L. (2006). A Case of Unusual Autobiographical Remembering. Neurocase, 12(1), 35–49. https://doi.org/10.1080/13554790500473680
2 Kuvattu esimerkiksi teoksessa Wilding, J., & Valentine, E. (1997). Superior memory. Hove, East Sussex: Psychology Press. sekä Luria, A. R. (1968). The Mind of a Mnemonist. Basic Books, New York, NY.
3 LePort, A. K. R., Mattfeld, A. T., Dickinson-Anson, H., Fallon, J. H., Stark, C. E. L., Kruggel, F., Cahill, L., & McGaugh, J. L. (2012). Behavioral and neuroanatomical investigation of Highly Superior Autobiographical Memory (HSAM). Neurobiology of Learning and Memory, 98(1), 78–92. https://doi.org/10.1016/j.nlm.2012.05.002
4 Ally, B. A., Hussey, E. P., & Donahue, M. J. (2013). A case of hyperthymesia: Rethinking the role of the amygdala in autobiographical memory. Neurocase, 19(2), 166–181. https://doi.org/10.1080/13554794.2011.654225
5 LePort, A. K. R., Stark, S. M., McGaugh, J. L., & Stark, C. E. L. (2017). A cognitive assessment of highly superior autobiographical memory. Memory, 25(2), 276–288. https://doi.org/10.1080/09658211.2016.1160126
6 Patihis, L., Frenda, S. J., LePort, A. K. R., Petersen, N., Nichols, R. M., Stark, C. E. L., McGaugh, J. L., & Loftus, E. F. (2013). False memories in highly superior autobiographical memory individuals. Proceedings of the National Academy of Sciences, 110(52), 20947–20952. https://doi.org/10.1073/pnas.1314373110
7 Patihis, L. (2016). Individual differences and correlates of highly superior autobiographical memory. Memory, 24(7), 961–978. https://doi.org/10.1080/09658211.2015.1061011
8 Frithsen, A., Stark, S. M., & Stark, C. E. L. (2019). Response bias, recollection, and familiarity in individuals with Highly Superior Autobiographical Memory (HSAM). Memory, 27(6), 739–749. https://doi.org/10.1080/09658211.2018.1561896